Tutustu aivojen avm: päänsärkyjen, kohtausten syihin

Valtimon epämuodostuma tai lyhyesti AVM on ryhmä epänormaaleja verisuonia, jotka ovat yhteydessä toisiinsa. AVM: itä voi esiintyä kehon eri osissa, mutta aivojen AVM: t ovat ongelmallisimpia. Toinen AVM: n termi on arteriovenousinen fisteli.

AVM: ien vaarallisuuden syiden ymmärtämiseksi on ensin tärkeää ymmärtää, kuinka normaalit verisuonet liittyvät toisiinsa.

Normaali valtimo- ja laskimoyhteys

Verisuonia on kahta päätyyppiä: valtimo ja laskimo. Valtimot kuljettavat happea sisältävää verta sydämestä ja keuhkoista muihin osiin, kuten lihaksiin, luihin ja aivoihin, kun taas suonet kuljettavat verta takaisin sydämeen ja keuhkoihin saadakseen happea uudelleen. Kun valtimot liikkuvat syvemmälle kehon kudoksiin, ne pienenevät ja pienenevät, kunnes ne saavuttavat maksimaalisen kapenemiskohdan - nämä tunnetaan kapillaareina. Verenkierto hidastuu, jotta se voidaan siirtää valtimoista laskimoihin.

Siksi yksi kapillaarien tärkeistä tehtävistä on vapauttaa osa veren keskittyneestä paineesta, kun se virtaa suurempien valtimoiden läpi kudoksiin.

Suonet poistuvat kapillaareista ja laajenevat asteittain, kun ne lähtevät elimistä matkalla takaisin sydämeen ja keuhkoihin lisäämään happea.

Epänormaali valtimo- ja laskimoyhteys

Aivojen AVM: t ovat peräisin yhdistetyistä valtimoista ja laskimoista ilman kapillaareja. Tämä aiheuttaa painetta valtimoihin, kun se kulkee suoraan AVM: n ulottuvilla oleviin laskimoihin. Tämä harvinainen verenkierto tuottaa alueen, jolla on korkea paine ja turbulenssi, ja saa AVM: n suurentumaan ajan myötä vaikuttamalla ympäröivän aivokudoksen toimintaan.

Miltä aivojen AVM näyttää?

Aivojen AVM: t vaihtelevat muodoltaan. Jotkut ovat yleensä pieniä, eikä niitä voi nähdä vuosikymmenien ajan. Toiset muodostavat valtimoihin suuria, mutkaisia ​​kanavia, jotka sykkivät voimakkaasti, kun ne yhdistyvät suoraan laskimoon. AVM: itä löytyy mistä tahansa aivoista, mukaan lukien aivokuori, valkea aine ja aivorungo.

Kuka voi kokea aivojen AVM: n?

Aivojen AVM: t vaikuttavat noin 0,1 prosenttiin väestöstä, jotkut alkavat jopa syntymästä, mutta harvoin useammalle kuin yhdelle saman perheen jäsenelle. Niitä esiintyy yhtä lailla miehillä ja naisilla. Ihmiset alkavat yleensä tuntea oireita 10-30-vuotiaiden välillä, mutta se on harvinaista yli 50-vuotiaille.

Mitkä ovat AVM: n oireet?

Noin puolet potilaista tunnistaa AVM: t kokenut subaraknoidaalisen verenvuodon. Toiseen puoliskoon vaikuttaa kouristukset, päänsäryt ja aivohalvausoireet, kuten hemiplegia tai hemipareesi.

Kuinka AVM diagnosoidaan?

Radiologit tekevät AVM-diagnoosin usein vain aivojen CAT-skannauksella. Suurin osa lääkäreistä tuntuu kuitenkin mukavammalta tehdä AVM-diagnoosi suoritettuaan MRI-tutkimuksen. Tapauksissa, joissa esiintyy verenvuotoa, AVM voidaan peittää kokonaan aivojen sisäpuolisella verenvuodolla, mikä vaatii aivojen angiogrammin lopullisen diagnoosin määrittämiseksi.

Kuinka käsittelen AVM: ää?

Yleisimpiä käytettävissä olevia hoitotyyppejä ovat kirurginen resektio, verisuonten embolisaatio ja stereotaktinen radiokirurgia, joita kaikkia voidaan käyttää joko yksinään tai yhdistelmänä. Yleensä tällä hoidolla pyritään vähentämään verenvuotoriskiä ja estämään verenvuodot uudelleen.

Intensiivisen tutkimuksen kohteena on tällä hetkellä se, pitäisikö lääkäreiden hoitaa AVM-lääkkeitä ennen kuin ne aiheuttavat verenvuotoa. Kuten käy ilmi, missään tutkimuksessa ei ole arvioitu verenvuotoriskiä, ​​kun AVM repeää, ja joskus AVM-oireita ei hoideta. Jotkut ihmiset uskovat jopa, että ennen verenvuotoa löydetyillä AVM: llä on pienempi riski kuin verenvuodon jälkeen. Epävarmuus saa kuitenkin monet kirurgit ja potilaat päättämään leikkauksesta huolimatta riskistä, että itse toimenpide voi johtaa pysyvään aivovaurioon.

Entä ennuste?

AVM: n ennuste riippuu useista tekijöistä, alkaen siitä, löydettiinkö AVM ennen verenvuotoa vai sen jälkeen. Yli 90% verenvuodosta kokeneista voidaan pelastaa tapahtuman jälkeen. Niillä, joiden AVM löytyy ennen verenvuotoa, ennuste liittyy suoraan AVM: n kokoon, oireisiin, läheisyyteen elintärkeille aivojen alueille ja, kuten edellä todettiin, hoidetaanko AVM: ää.